Käsintehty eilinen 15.11.2026 - 31.1.2027

Kerttu Rynölle käsityöt ovat paljon enemmän kuin harrastus. Ne ovat suvun perintöä, luovuutta, uuden oppimisen iloa ja rauhoittumisen hetkiä. Käsintehty eilinen -näyttelyssä pääsee tutustumaan nurmijärveläisen Rynön sekä hänen äitinsä, isoäitinsä ja muiden sukulaistensa käsitöihin. Näyttelyssä on esillä lisäksi museon oman käsityökokoelman helmiä kuten ryijyjä ja raanuja.

Kerttu Rynön käsissä ovat vuosikymmenten aikana syntyneet niin vaatteet, matot, liinat kuin ryijytkin. Kiinnostus käsillä tekemiseen syttyi jo lapsuudessa, eikä se ole vuosien varrella sammunut. Nyt Rynön käsitöitä ja hänen sukunsa tekstiiliperintöä tuodaan esille näyttelyssä, jonka nimi on osuvasti Käsintehty eilinen.

Näyttely on samalla matka useamman sukupolven käsityötaitoon. Esillä on Kertun omien töiden lisäksi hänen äitinsä ja isoäitinsä sekä muiden sukulaisten tekemiä käsitöitä. Jokaisella esineellä on oma tarinansa, ja yhdessä ne kertovat ajasta, jolloin käsillä tekeminen kuului luontevasti arkeen.

Kertun ensimmäinen varsinainen käsityö syntyi kuusivuotiaana. Perhe asui tuolloin Helsingin Kalliossa, ja vuotta vanhemman sisaren lähdettyä kouluun Kerttu jäi päivisin yksin kotiin. Äiti keksi tekemistä, sillä hän laittoi tyttärensä neulomaan.

Vaaleanpunaisesta puuvillalangasta valmistui yksinkertainen pusero. Kerttu innostui onnistumisestaan, ja ympäriltä saatu kannustus vahvisti tunnetta siitä, että käsillä tekeminen oli mukavaa. Siitä se kiinnostus oikeastaan lähti.

Pusero säilyi perheessä pitkään. Vielä vuosia myöhemmin, kun Kerttu oli jo teini-ikäinen, hän näki sen äitinsä keittiössä pölyrättinä.

Käsityötaito tuli pitkälti äidiltä, mutta kiinnostus tekemiseen kulki suvussa molemmin puolin. Isän ja äidin suvuissa oli käsityöläisiä, joiden osaaminen ulottui monenlaisiin tekniikoihin.

Rynön suvun käsityöhistoria ulottuu kauas. Kertun isän puolelta löytyy värjärimestari Matti Rynén (oik. Rynö), joka teki aikanaan Venäjän keisarinnan stipendillä matkan Vähään-Aasiaan.

Matkalla hän perehtyi itämaisten mattojen solmimiseen ja lankojen värjäykseen. Sukutarinan mukaan hän jopa naamioitui muslimiksi päästäkseen seuraamaan mattojen valmistusta läheltä. Suomeen palattuaan hän toi mukanaan oppeja, joita hyödynnettiin suvun omassa mattokutomossa Lappeenrannassa.

Suvun käsityöperintöön liittyy myös hienoja tekstiilejä. Kertun mukaan suvun kutomosta tilattiin aikanaan Ruotsin kuninkaan toimesta itämainen ryijy silkkilangasta. Myöhemmin hänen isänsä kutoi saman mallin pohjalta villalangasta maton.

Myös äidin puolella oli vahvaa käsillä tekemisen osaamista. Äidinisä oli seppä, ja Kerttu näkee sepänkin työn taiteellisena ammattina.

Käsityöt kiinnostivat Kerttua jo kouluiässä. Kaisaniemen kansakoulussa hän pääsi pieneen ryhmään, jossa oppilaille opetettiin käsitöitä tavallista perusteellisemmin. Tuolloin mielessä alkoi siintää haave käsityönopettajan ammatista.

Haave ei kuitenkaan toteutunut. Kerttu kuvailee itseään ujoksi eikä uskonut viihtyvänsä suuren luokan edessä opettajana.

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän pyrki Ateneumin tekstiilitaiteen linjalle. Hakijoita oli yli sata, mutta opiskelupaikan sai vain kahdeksan. Pääsykokeiden geometriset tehtävät osoittautuivat haastaviksi, eikä opiskelupaikka auennut.

Kerttua kiinnostivat myös kirjat ja kirjastotyö. Hän päätyi opiskelemaan kirjastonhoitajaksi ja teki pitkän työuran, josta merkittävä osa kului Nurmijärvellä. Lasten ja nuorten kirjastonhoitajana hän työskenteli myös nukketeatterin parissa. Hän valmisti lasten kanssa nukkeja ja ohjasi esityksiä.

Käsityöt kulkivat kuitenkin aina mukana vapaa-ajalla. Erityisen mieluisaa Kertulle on kangaspuilla kutominen. Hän pitää käsityötekniikoista ja siitä, että uusia tapoja tehdä oppii jatkuvasti. - Kaiken pystyy periaatteessa oppimaan.

Näyttelyn töistä yksi on Kertulle erityisen tärkeä: hänen äitinsä tekemä ryijy.

Äiti oli suunnitellut ryijyn mallin itse. Hän oli maannut sohvalla ja katsellut huoneen kattolautoja, joista hän sai idean kuvioon. Kerttu näkee ryijyn hahmossa myös odottavan äidin vatsan. Kerttu odotti tuolloin omaa poikaansa. Ryijyyn liittyy siten paitsi käsityötaitoa myös vahva henkilökohtainen muisto.

Toinen näyttelyssä nähtävä erityinen tekstiili on Kertun syntymän jälkeen tehty mekko. Hän on syntynyt vuonna 1944, ja äiti valmisti mekon seuraavana kesänä.

Esillä on myös tummansininen adventtiliina, jossa neljä enkelihahmoa muodostavat kauniin kokonaisuuden. Se kuuluu Kertun omiin suosikkeihin.

Oman osaamisensa näytteeksi Kerttu nostaa muun muassa itselleen tekemänsä päällystakin. Se on ollut hänen suuritöisin käsityönsä. Takin piti istua hyvin ja olla huolellisesti tehty, vaikka varsinaista pukuompelukoulutusta hänellä ei ollutkaan. Tekstiilitöissä hän onkin oppinut paljon kokeilemalla ja tekemällä.

Mikä käsitöissä sitten kiehtoo vuosikymmenestä toiseen?

Kertulle kyse on monesta asiasta. Aikoinaan käsitöiden käytännöllisyys oli itsestään selvää: itse tehtiin vaatteita, lapasia, ryijyjä ja sängynpeitteitä. Samalla tekemisessä on aina ollut myös esteettinen ulottuvuus. On palkitsevaa saada aikaan jotakin kaunista.

Käsityöt ovat myös rauhoittava harrastus. Kun käsillä on sopivan tuttua ja helppoa tekemistä, ajatukset saavat kulkea omia polkujaan. - Se on aika meditatiivista tekemistä. Samalla voi järjestellä omia ajatuksiaan.

Uuden tekniikan oppiminen tuottaa edelleen iloa. Kerttu on perehtynyt esimerkiksi länsisuomalaiseen perinteeseen kuuluviin fransuihin eli solmittuun pitsiin. Erilaisten tekniikoiden opettelu pitää mielen virkeänä ja tarjoaa vaihtelua vaikkapa ristisanatehtävien tekemiseen.

Käsillä tekeminen ei ole Kertulle vain omaa iloa varten. Tällä hetkellä hän on osallistunut myös ukrainalaisten auttamiseksi tehtävään käsityökeräykseen.

Porvoossa toimivan neulontaryhmän kautta valmistetaan parhaillaan vauvanvaatesettiä ja peittoa tulevalle äidille ja tämän vauvalle. Mukaan tehdään myös pieni virkattu lelu sekä äidille sukat. Kerttu on neulonut sukkia ja toimittanut niitä keräykseen.

Käsityötaito on siirtynyt myös seuraavalle sukupolvelle. Kerttu opetti lapsenlapselleen Havulle neulomista tämän ollessa noin viisivuotias. Tyttö seurasi kiinnostuneena isoäitinsä käsien liikkeitä.

- Miksi sä aina heilutat noita keppejä? Havu oli kysynyt, kun ei ymmärtänyt, että "keppien" avulla olivat syntyneet hänelle tehdyt lapaset, sukat ja vaatteet. Neulominen ei lopulta jäänyt lapsenlapselle rakkaaksi harrastukseksi, mutta yhteinen käsityöhetki jäi muistoksi.

Kertulle käsitöissä tärkeintä onkin tekemisen ilo. Jokainen valmis työ kertoo omasta ajastaan, tekijästään ja siitä, mitä käsillä voi saada aikaan. Käsintehty eilinen -näyttelyssä nämä tarinat pääsevät nyt myös muiden nähtäviksi.

Näyttely avoinna 15.11.2026 - 31.1.2027

ke klo 9 - 15

to klo 13 - 19

su klo 10 - 16