Enkeleitä onko heitä 3. - 24.9.2025
Uusi näyttely "Enkeleitä - onko heitä" esittelee tuusulalaisen Merja Pärssisen vuosikymmenten aikana rakkaudella keräämän enkelikokoelman. Näyttelyssä on esillä noin 600 erilaista enkelihahmoa, joista jokaisella on oma merkityksensä - osa on muistoja rakkaista ihmisistä, osa taas kulkenut mukana elämän tärkeissä hetkissä.
Enkelihahmoja elämän varrelta
Merja Pärssinen aloitti enkelien keräilyn 1990-luvun puolivälissä, kun huomasi yhä useammin ihailevansa enkeliaiheisia esineitä. Harrastus muuttui vähitellen intohimoksi, ja vuosien mittaan pienistä hahmoista kasvoi laaja kokoelma, joka heijastaa koko elämän kirjoa.
Enkelit eivät ole vain koristeita - ne ovat kulkeneet mukana häissä, ristiäisissä, surun hetkissä ja arjen iloissa. Moni niistä on saatu lahjaksi merkityksellisiltä ihmisiltä tai löytynyt sattumalta oikealla hetkellä. Jokaisella hahmolla on oma tarinansa, jonka Merja muistaa yhä. Esimerkiksi pieni keltainen ja vihreä enkeli palauttavat mieleen lapsuudenystävät ja heidän lempivärinsä. Yksi tärkeimmistä enkeleistä on se, jonka Merjan äiti antoi anopille heidän ensikohtaamisessaan - sama enkeli on ollut läsnä suvun juhlahetkissä vuosikymmenten ajan.
"Ne enkelit vain puhuttelivat," Merja kuvailee kokoelman alkua.
Merja Pärssinen kotonaan enkelivitriinin äärellä. Ympäri taloa seikkailee yli 600 erilaista enkelihahmoa.
Tästä se kaikki alkoi ? kokoelman ensimmäinen enkeli käynnisti yli 30 vuotta jatkuneen keräilyharrastuksen.
Enkeleitä arjessa ja sydämessä
Merjan kokoelma ulottuu vitriineistä arjen esineisiin. Enkelit löytyvät mukeista, heijastimista, verhoista, piparimuoteista ja jopa plafondista. Retkillä mukana kulkee pieniä enkeliriipuksia, ja kaulassa on aina kaksi enkelikorua - toinen mieheltä, toinen tyttärentyttäreltä Julialta.
16-vuotias Julia on jo ottanut ensiaskelia keräilyn maailmassa, ja katselee isoäitinsä kokoelmaa ihastuneena: "Minä perin nämä kaikki."
Vaikka kokoelma on laaja, Merja ei kerää enkelihahmoja summanmutikassa. Enkelit saavat jäädä vain, jos ne "puhuttelevat" - ja osa on vuosien varrella lähtenyt eteenpäin toisille, jotka niitä arvostavat.
Puoliso on hyväksynyt enkelit osaksi yhteistä kotia - molemmilla on oma intohimonsa: Merjalla enkelit, miehellä kamerat.
Pysähtymisen paikka
"Enkeleitä - onko heitä?" on enemmän kuin kokoelmanäyttely. Se kutsuu kävijän rauhoittumaan ja pohtimaan, kuinka esineet voivat kantaa mukanaan tunnetta, turvaa ja elämän historiaa. Se kertoo myös luottamuksesta näkymättömään - siihen, että jossain on voimia, jotka kannattelevat.
"Meillä kaikilla on oma suojelusenkeli - siihen voi luottaa, vaikka kuinka vaikeaa olisi. Enkeleiltä voi pyytää apua. He auttavat, kun on oikea hetki."
- Merja Pärssinen