Muistojen Karjala 3. - 28.8.2025

Uusi näyttely vie Karjalan maisemiin ja evakkojen matkalle. Näyttelyssä sukelletaan menetetyn Karjalan kulttuuriin ja evakkojen kokemuksiin. Näyttely tarjoaa nähtävää niin Karjalan juuristaan kiinnostuneille kuin suomalaisesta historiasta kiinnostuneille ylipäätään.

Näyttelyssä tuodaan esille talvi- ja jatkosotien aikaisia tapahtumia, jotka johtivat yli 400 000 suomalaisen evakuointiin luovutetuilta alueilta. Kuvamateriaali Viipurista, kartat, taulut, käsityöt, pienoismallit ja esineistö valottavat siirtolaisten matkaa ja elämää.

- Vaikka Karjala ei olisi osa omaa sukuhistoriaa, näyttely auttaa ymmärtämään Suomen lähihistorian suuria käännekohtia, kertoo Nurmijärven Karjala-seuran puheenjohtaja Kimmo Kakko.

Näyttely on osa Nurmijärven Karjala-seuran 80-vuotisjuhlavuotta. Seura on järjestänyt vuoden aikana luentoja, lauluiltoja ja muistelutuokioita. Pääjuhla pidetään lokakuun lopulla Ahjolassa Nurmijärven kirkonkylällä, ja se sisältää musiikkia, puheita sekä kahvitarjoilun. Tarkemmasta ohjelmasta tiedotetaan myöhemmin.

- On hienoa, että saimme mahdollisuuden juhlistaa merkkivuottamme museossa ja tuoda Karjala-tietoutta esiin kaikille muillekin, sanoo Kakko.

Jatkosodan päätyttyä yli 420 000 evakkoa tarvitsi uuden kodin. Valtio pyrki huolehtimaan sen järjestämisestä maanhankintalain ohjaamana. Maata jaettiin ensisijaisesti valtion maista, mutta myös seurakuntien ja erilaisten yritysten omistamista maista tai jo olemassa olevilta maatiloilta. Saadut maat ja tontit mahdollistivat uudet kodit ja työpaikat kotinsa menettäneille. Maan saamisen ehtona oli, että sen uudet omistajat kunnostivat siitä asuinkelpoisen maatilan. Suurin osa evakoista sai uuden kodin vuoden 1948 loppuun mennessä.

Jatkosodan päätyttyä syksyllä 1944 yli 420 000 suomalaista oli menettänyt kotinsa. Heitä oli jouduttu evakuoimaan Karjalasta, Lapista sekä Neuvostoliitolle vuokratulta Porkkalan alueelta. Tämä siirtoväeksi kutsuttu väestö eli "evakot" piti asuttaa, jolloin maanviljelijät saivat uudet maatilat tai tonttimaata kodin rakentamiseksi. Samalla jaettiin maata myös muille maantarpeessa oleville, kuten perheellisille rintamamiehille tai sotaleskille.

Maata saanut evakko teki tilasta sopimuksen, joka antoi hänelle 4-5 vuotta aikaa kunnostaa saamansa tilan eli tehdä siitä elinkelpoisen. Tämän jälkeen valmiista tilasta tehtiin myyntisopimus, jolloin tila lopullisesti siirtyi evakolle. Osto rahoitettiin sodassa menetetystä omaisuudesta saadulla korvauksella sekä valtion edullisella lainalla. 

Suurimmat tilat eli viljelystilat elättivät tuotollaan sitä hoitavan perheen. Pienemmät tilat kuten asuntoviljelystilat tai asuntotilat edellyttivät, että omistaja kävi palkkatyössä tilan ulkopuolella. Kalastustilat oli vastaavalla tavalla tarkoitettu evakuoiduille kalastajaperheille.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle Karjalan kannaksen, Laatokan Karjalan ja muita alueita. Näiden alueiden asukkaat joutuivat evakuoiduksi ja sijoitettiin eri puolille Suomea. Nurmijärvi oli yksi alueista, joille sijoitettiin siirtoväkeä.

Nurmijärvelle siirtyi väkeä Viipurin mlk:sta seuraavista kylistä: Suurpero, Lyykylänjärvi, Lahtinen, Rasalahti, Mälkki, Juustilanjoki, Leppälä, Rikkola, Samola, Ala-Sommee, Järvelä, Lihaniemi, Savolainen, Suurmerijoki, Repola-Tervajoki, Karppila, Hapenensaari, Piispansaari, Porkansaari, Kiiskilä, Ahokas, Kärkinen, Kilpeenjoki, Hatakka, Kurikkala, Kähäri ja Jyrkilä.

Siirtoväki tunnettiin omaleimaisesta kulttuuristaan, murteestaan ja vahvasta yhteisöllisyydestään.

Siirtoväki oli merkittävä tekijä Nurmijärven väestönmuutoksessa. Heidän mukanaan tuli uusia perinteitä ja kulttuuria, mikä vaikutti koko alueen kehitykseen.