Vanhat opetustaulut 1.2. - 19.3.2023
Akseli Einola: Luku 1 (1930)
Akseli Einola: Luku 3 (1930)
Mikä on opetustaulu?
Opetustaulut ovat 1800-1900-luvulla käytettyjä luokkahuoneen havaintovälineitä, joilla pyrittiin visuaalisesti esittämään asioita opettajan puheen ja oppikirjojen tekstin tueksi. Niitä käytettiin erityisesti siksi, että tuon ajan oppikirjoissa oli vain vähän kuvitusta.
Opetustauluja kutsuttiin muillakin nimillä, kuten opetuskuva, koulutaulu, kuvataulu, havaintotaulu, seinätaulu tai seinäkuva. Opetustauluja laativat lahjakkaat kuvittajat ja taidemaalarit. Kansakouluissa lapset saivat tutustua mm. Albert Edefeltin, Eero Järnefeltin, Rudolf Koivun, Hugo Simbergin ja Martta Wendelinin teoksiin.
Nurmijärvi-Taiteen Museossa edustava näyttely opetustauluja
Matti Rintalan vuosien varrella kirpputoreilta ja huutokaupoista keräämät opetustaulut ovat esillä museossa 1.2. - 19.3.2023. Valikoima antaa hienon läpivalaisun opetustaulujen laajaan aihemaailmaan. Esillä on tauluja niin historian kulusta, raamatun kertomuksista, eläimistä ja kasveista, ihmiskehosta, terveyskasvatuksesta sekä taideteoksista. Vanhimmat taulut ovat 1900-luvun alusta.
Lähes sata vuotta opetustauluja
Kansakouluissa uuden opetustaulun paljastus oli jännittävä hetki. Taulut pidettiin piilossa arkussa tai kaapissa. Kun jokin aihe tuli ajankohtaiseksi, luokan järjestäjä määrättiin hakemaan kuva, joka hartaudella ripustettiin karttanaulakkoon tai seinälle. Valolta ja pölyltä suojattuina pahvitaulut kestivät käytössä vuosikymmeniä.
Opetustaulujen kukoistus kesti kansakoulun myötä 1800-luvun lopulta 1960-luvulle eli lähes vuosisadan ajan. Monissa kouluissa niitä toki käytettiin vielä kauan tuonkin jälkeen. Opetustaulu oli kestävä ja valmis käytettäväksi heti, ilman lisälaitteita. Liikkumatonta kuvaa tarkasteltaessa opettaja saattoi vapaasti määrätä opetuksen rytmin ja tempon.
Laajamittaisesti opetustauluja alettiin tuottaa Ranskassa ja Saksassa 1800-luvun alkupuoliskolla. Suomalaiskoulussa tulivat tutuksi varsinkin saksalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset taulut. Kotimainen tuotanto syntyi tarpeesta esim. Suomen historian opetukseen, luonnontieteen kasveihin ja eläimiin. Kotimainen taulutuotanto alkoikin toden teolla 1900-luvun alussa. WSOY oli ensimmäinen suomalaisten taulujen julkaisija.
Vihtori Ylinen: Hämäläinen kylä (1915)
Martta Wendelin: Talviset metsätyöt (1928)
Opetustauluilla oli monta tehtävää
Opetustauluilta vaadittiin ennen kaikkea selkeyttä. Tauluun kerättiin yleensä runsaasti informaatiota, jotta se palveli useamman aineen opetusta. Toisaalta opetustaulut oli tarkoitettu suurten ryhmien opetukseen, eikä niissä siksi saanut olla liian pieniä yksityiskohtia. Myös opetustaulujen kauneus oli tärkeää. Taulut sopivatkin varsinaisen tarkoituksensa ohella taidekasvatuksen välineiksi. Opetustauluja olikin kahden tyyppisiä. Osa tauluista oli taidejäljennöksiä ja osa oli tehty nimenomaan opetustauluiksi. Taidejäljennöksistä suosittuja olivat kansallistunnetta kohottavat suurmiesten kuvat sekä arvostetut historiamaalaukset.
Opetustauluissa ei puututtu epäkohtiin, eikä niissä otettu vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin lukuun ottamatta raittius- ja terveysvalistuksen tauluja. Esim. 1900-luvun alun merkittävin terveysuhka oli keuhkotuberkuloosi. Kansakoulut tekivät tärkeää valistustyötä, missä apuna olivat taudin leviämistä ja hoitoa käsittelevät opetustaulut. Monet niistä tehtiin yhteistyössä Turberkuloosin Vastustamisyhdistyksen kanssa.
Monen pikku kansakoululaisen ensimmäinen opetustauluelämys oli Rudolf Koivun kuvittama satutaulu. Satutaulut ovat pienikokoisia, 30 x 45 cm. Kirkkaat, raikkaat värit, onnistunut sommittelu ja yksityiskohtien niukkuus takasivat, että kuvat tekivät vaikutuksen myös takapulpetin lapseen. Tuttu aihe ja mukava tunnelma olivat tärkeitä, kun opettajat valitsivat opetustauluja nuorimmaisten opetukseen.
Opetustaulut toivat tietyn rauhan opetustilanteeseen, kun keskityttiin vain yheen aiaan kerrallaan. Nykyajan opetuksessa käytettävissä olevilla "opetustauluilla" eli tablettitietokoneilla on omat hyvät pulensa, mutta samanlaista rauhaomaisuutta opetuksessa niillä tuskin saavutetaan.
Painojälki oli tärkeä tunnelman luomisessa
Opetustaulujen tuli olla painolaadultaan ensiluokkaisia. Varhaiset taulut olivat yleensä syväpainomenetelmällä tehtyjä heliogravyyrejä ja 1930-luvulta lähtien tauluja painettiin jonkin verran offset-tekniikalla. Valtaosa toteutettiin kuitenkin kivipainotynä eli litografioina. Painolaattana käytettiin hienorakeista kalkkikiveä ja kivien sileäksi hiottuun pintaan piirrettiin monistettavat kuvat peilikuvina. Litografiat eivät vedä vertoja realistisuudessaan nykyaikaisille painomenetelmille, mutta painojälki on pehmeä ja miellyttävä.
Nostalginen keräilyesine ja tärkeä pala opetuksen sekä valistuksen historiaa
Useimmat vanhat opetustaulukokoelmat ovat vuosikymmenten saatossa pirstaloituneet. Tauluja on rikkoutunut tai kadonnut, niitä on myyty koulujen lopetettua toimintansa ja jopa surutta hävitetty. Monien koulujen kokoelmat ovat säilyneet vain yksittäisten opettajien valistuneisuuden ja harrastuksen ansiosta. Opetustauluja on tullut esiin kirpputoreilla ja huutokaupoissa. Yksi harvinaisuuksista on Pekka Halosen 1910-luvulla julkaisema opetustaulu "Männyn istutus", joka löytyi uudelleen vasta 1990-luvulla. Taulu konservoitiin ja siitä tehtiin rajattu 700 kpl painos julisteita myyntiin. Nurmijärvi-Taiteen Museossa on nähtävänä mm. alkuperäinen versio Halosen opetustaulusta.
Opetustaulut eivät ole ainoastaan nostalgisia keräilyesineitä. Ne ovat oleellinen osa kasvatuksen ja opetuksen historiaa. Olihan opetustaulu väline, joka vaikutti kokonaisten sukupolvien tietoihin ja taitoihin, arvoihin ja asenteisiin. Toisaalta suomalaistaiteilijoiden opetustaulut ovat myös kappale taidehistoriaamme.
Opetustaulut ovat olleet lukemattomille suomalaisille se ensimmäinen, unohtumaton taide-elämys. Ne ovat välittäneet tietoja ja muokanneet arvoja, asenteita ja taidemakua useiden sukupolvien ajan. Monet opetustauluista ovat käyttökelpoisia vielä vuosisata ilmestymisensä jälkeen. Opetustaulujen hinnat kirpputoreilla vaihtelevat yleensä 20 - 70 euron välillä. Toki harvinaisemmista tauluista joutuu maksamaan huomattavasti enemmän.
Lähteet:
Muistojen koulutaulut, Sari Savikko, Tammi, Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2008
Koulujen taide, Sari Savikko, Tammi, Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2007
Maamme kuvat, Kerkko Hakulinen ja Pentti Yli-Jokipii, WSOY, Espoo 1983